vapahtaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vapahtaja (10)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑpɑhˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: va‧pah‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vapahtaja | vapahtajat |
genetiivi | vapahtajan | vapahtajien (vapahtajain) |
partitiivi | vapahtajaa | vapahtajia |
akkusatiivi | vapahtaja; vapahtajan |
vapahtajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vapahtajassa | vapahtajissa |
elatiivi | vapahtajasta | vapahtajista |
illatiivi | vapahtajaan | vapahtajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vapahtajalla | vapahtajilla |
ablatiivi | vapahtajalta | vapahtajilta |
allatiivi | vapahtajalle | vapahtajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vapahtajana | vapahtajina |
translatiivi | vapahtajaksi | vapahtajiksi |
abessiivi | vapahtajatta | vapahtajitta |
instruktiivi | – | vapahtajin |
komitatiivi | – | vapahtajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vapahtaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. jokin, joka vapahtaa; (kristinusko, isolla) Jeesus
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vapahtaja Kielitoimiston sanakirjassa