Siirry sisältöön

vanutus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vanutus (39)

  1. vanuttaminen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈʋɑnut̪us/
  • tavutus: va‧nu‧tus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanutus vanutukset
genetiivi vanutuksen vanutusten
vanutuksien
partitiivi vanutusta vanutuksia
akkusatiivi vanutus;
vanutuksen
vanutukset
sisäpaikallissijat
inessiivi vanutuksessa vanutuksissa
elatiivi vanutuksesta vanutuksista
illatiivi vanutukseen vanutuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanutuksella vanutuksilla
ablatiivi vanutukselta vanutuksilta
allatiivi vanutukselle vanutuksille
muut sijamuodot
essiivi vanutuksena vanutuksina
translatiivi vanutukseksi vanutuksiksi
abessiivi vanutuksetta vanutuksitta
instruktiivi – vanutuksin
komitatiivi – vanutuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vanutukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
vanutus-

Etymologia

[muokkaa]
  • verbi vanuttaa (heikko vokaalivartalo vanuta-) + johdin -us

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • vanutus Kielitoimiston sanakirjassa

Viro

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

vanutus

  1. vanutus

Taivutus

[muokkaa]
  Näytä/piilota taivutustaulukko
yksikkö monikko
nominatiivivanutusvanutused
genetiivivanutusevanutuste
partitiivivanutustvanutusi
illatiivivanutusse
vanutusesse
vanutustesse
vanutusisse
inessiivivanutusesvanutustes
vanutusis
elatiivivanutusestvanutustest
vanutusist
allatiivivanutuselevanutustele
vanutusile
adessiivivanutuselvanutustel
vanutusil
ablatiivivanutuseltvanutustelt
vanutusilt
translatiivivanutuseksvanutusteks
vanutusiks
terminatiivivanutusenivanutusteni
essiivivanutusenavanutustena
abessiivivanutusetavanutusteta
komitatiivivanutusegavanutustega