vanutus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vanutus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑnut̪us/
- tavutus: va‧nu‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vanutus | vanutukset |
| genetiivi | vanutuksen | vanutusten vanutuksien |
| partitiivi | vanutusta | vanutuksia |
| akkusatiivi | vanutus; vanutuksen |
vanutukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vanutuksessa | vanutuksissa |
| elatiivi | vanutuksesta | vanutuksista |
| illatiivi | vanutukseen | vanutuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vanutuksella | vanutuksilla |
| ablatiivi | vanutukselta | vanutuksilta |
| allatiivi | vanutukselle | vanutuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vanutuksena | vanutuksina |
| translatiivi | vanutukseksi | vanutuksiksi |
| abessiivi | vanutuksetta | vanutuksitta |
| instruktiivi | – | vanutuksin |
| komitatiivi | – | vanutuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vanutukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vanutus- | |
Etymologia
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vanutus Kielitoimiston sanakirjassa
Viro
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vanutus