vantteruus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vantteruus (40)

  1. se, että on vanttera

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑnt̪ːeruːs/
  • tavutus: vant‧te‧ruus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vantteruus vantteruudet
genetiivi vantteruuden vantteruuksien
partitiivi vantteruutta vantteruuksia
akkusatiivi vantteruus;
vantteruuden
vantteruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vantteruudessa vantteruuksissa
elatiivi vantteruudesta vantteruuksista
illatiivi vantteruuteen vantteruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vantteruudella vantteruuksilla
ablatiivi vantteruudelta vantteruuksilta
allatiivi vantteruudelle vantteruuksille
muut sijamuodot
essiivi vantteruutena vantteruuksina
translatiivi vantteruudeksi vantteruuksiksi
abessiivi vantteruudetta vantteruuksitta
instruktiivi vantteruuksin
komitatiivi vantteruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vantteruude-
vahva vartalo vantteruute-
konsonantti-
vartalo
vantteruut-

Etymologia[muokkaa]

sanan vanttera vartalosta vantter- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]