vannoutuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vannoutuminen (38)
- teonnimi verbistä vannoutua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vannoutuminen | vannoutumiset |
| genetiivi | vannoutumisen | vannoutumisten vannoutumisien |
| partitiivi | vannoutumista | vannoutumisia |
| akkusatiivi | vannoutuminen; vannoutumisen |
vannoutumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vannoutumisessa | vannoutumisissa |
| elatiivi | vannoutumisesta | vannoutumisista |
| illatiivi | vannoutumiseen | vannoutumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vannoutumisella | vannoutumisilla |
| ablatiivi | vannoutumiselta | vannoutumisilta |
| allatiivi | vannoutumiselle | vannoutumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vannoutumisena (vannoutumisna) |
vannoutumisina |
| translatiivi | vannoutumiseksi | vannoutumisiksi |
| abessiivi | vannoutumisetta | vannoutumisitta |
| instruktiivi | – | vannoutumisin |
| komitatiivi | – | vannoutumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vannoutumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vannoutumis- | |