vangituttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vangituttaminen (38)
- teonnimi verbistä vangituttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vangituttaminen | vangituttamiset |
| genetiivi | vangituttamisen | vangituttamisten vangituttamisien |
| partitiivi | vangituttamista | vangituttamisia |
| akkusatiivi | vangituttaminen; vangituttamisen |
vangituttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vangituttamisessa | vangituttamisissa |
| elatiivi | vangituttamisesta | vangituttamisista |
| illatiivi | vangituttamiseen | vangituttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vangituttamisella | vangituttamisilla |
| ablatiivi | vangituttamiselta | vangituttamisilta |
| allatiivi | vangituttamiselle | vangituttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vangituttamisena (vangituttamisna) |
vangituttamisina |
| translatiivi | vangituttamiseksi | vangituttamisiksi |
| abessiivi | vangituttamisetta | vangituttamisitta |
| instruktiivi | – | vangituttamisin |
| komitatiivi | – | vangituttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vangituttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vangituttamis- | |