valkkaaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
valkkaaminen (38)
- teonnimi verbistä valkata
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valkkaaminen | valkkaamiset |
| genetiivi | valkkaamisen | valkkaamisten valkkaamisien |
| partitiivi | valkkaamista | valkkaamisia |
| akkusatiivi | valkkaaminen; valkkaamisen |
valkkaamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valkkaamisessa | valkkaamisissa |
| elatiivi | valkkaamisesta | valkkaamisista |
| illatiivi | valkkaamiseen | valkkaamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valkkaamisella | valkkaamisilla |
| ablatiivi | valkkaamiselta | valkkaamisilta |
| allatiivi | valkkaamiselle | valkkaamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valkkaamisena (valkkaamisna) |
valkkaamisina |
| translatiivi | valkkaamiseksi | valkkaamisiksi |
| abessiivi | valkkaamisetta | valkkaamisitta |
| instruktiivi | – | valkkaamisin |
| komitatiivi | – | valkkaamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | valkkaamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
valkkaamis- | |