valjuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]valjuus (40)
- se, että on valju
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑljuːs/
- tavutus: val‧juus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | valjuus | valjuudet |
| genetiivi | valjuuden | valjuuksien |
| partitiivi | valjuutta | valjuuksia |
| akkusatiivi | valjuus; valjuuden |
valjuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | valjuudessa | valjuuksissa |
| elatiivi | valjuudesta | valjuuksista |
| illatiivi | valjuuteen | valjuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | valjuudella | valjuuksilla |
| ablatiivi | valjuudelta | valjuuksilta |
| allatiivi | valjuudelle | valjuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | valjuutena | valjuuksina |
| translatiivi | valjuudeksi | valjuuksiksi |
| abessiivi | valjuudetta | valjuuksitta |
| instruktiivi | – | valjuuksin |
| komitatiivi | – | valjuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | valjuude- | |
| vahva vartalo | valjuute- | |
| konsonantti- vartalo |
valjuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. se, että on valju
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- valjuus Kielitoimiston sanakirjassa