vakuuttavuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vakuuttavuus (40)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑkuːt̪ˌt̪ɑʋuːs/
- tavutus: va‧kuut‧ta‧vuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vakuuttavuus | vakuuttavuudet |
genetiivi | vakuuttavuuden | vakuuttavuuksien |
partitiivi | vakuuttavuutta | vakuuttavuuksia |
akkusatiivi | vakuuttavuus; vakuuttavuuden |
vakuuttavuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vakuuttavuudessa | vakuuttavuuksissa |
elatiivi | vakuuttavuudesta | vakuuttavuuksista |
illatiivi | vakuuttavuuteen | vakuuttavuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vakuuttavuudella | vakuuttavuuksilla |
ablatiivi | vakuuttavuudelta | vakuuttavuuksilta |
allatiivi | vakuuttavuudelle | vakuuttavuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vakuuttavuutena | vakuuttavuuksina |
translatiivi | vakuuttavuudeksi | vakuuttavuuksiksi |
abessiivi | vakuuttavuudetta | vakuuttavuuksitta |
instruktiivi | – | vakuuttavuuksin |
komitatiivi | – | vakuuttavuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | vakuuttavuude- | |
vahva vartalo | vakuuttavuute- | |
konsonantti- vartalo |
vakuuttavuut- |
Etymologia[muokkaa]
sanan vakuuttava vartalosta vakuuttav- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. vakuuttavuus
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vakuuttavuus Kielitoimiston sanakirjassa