vakioisuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vakioisuus (40)

  1. se, että on vakioinen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑkiˌoi̯suːs/
  • tavutus: va‧ki‧oi‧suus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vakioisuus vakioisuudet
genetiivi vakioisuuden vakioisuuksien
partitiivi vakioisuutta vakioisuuksia
akkusatiivi vakioisuus;
vakioisuuden
vakioisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi vakioisuudessa vakioisuuksissa
elatiivi vakioisuudesta vakioisuuksista
illatiivi vakioisuuteen vakioisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vakioisuudella vakioisuuksilla
ablatiivi vakioisuudelta vakioisuuksilta
allatiivi vakioisuudelle vakioisuuksille
muut sijamuodot
essiivi vakioisuutena vakioisuuksina
translatiivi vakioisuudeksi vakioisuuksiksi
abessiivi vakioisuudetta vakioisuuksitta
instruktiivi vakioisuuksin
komitatiivi vakioisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo vakioisuude-
vahva vartalo vakioisuute-
konsonantti-
vartalo
vakioisuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan vakioinen vartalosta vakiois- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]