vajarit
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
vajarit (6) (monikollinen)
- (slangia) riittämättömäksi, vajaaksi jäänyt päihteen annostelu
- mielummin överit kuin vajarit
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | – | vajarit |
| genetiivi | – | vajarien vajareiden vajareitten |
| partitiivi | – | vajareita vajareja |
| akkusatiivi | –; – |
vajarit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | – | vajareissa |
| elatiivi | – | vajareista |
| illatiivi | – | vajareihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | – | vajareilla |
| ablatiivi | – | vajareilta |
| allatiivi | – | vajareille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | – | vajareina |
| translatiivi | – | vajareiksi |
| abessiivi | – | vajareitta |
| instruktiivi | – | vajarein |
| komitatiivi | – | vajareine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vajari- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |