vahvistin
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]vahvistin (33)
- elektroniikan laite, jossa pienitehoinen signaali ohjaa suurempaa tehoa
- äänentoistojärjestelmän laite, joka vahvistaa eri lähteistä tulevan sähköisen äänisignaalin kaiuttimille tai kuulokkeille syötettäväksi
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑhʋist̪in/
- tavutus: vah‧vis‧tin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vahvistin | vahvistimet |
| genetiivi | vahvistimen | vahvistimien vahvistinten |
| partitiivi | vahvistinta | vahvistimia |
| akkusatiivi | vahvistin; vahvistimen |
vahvistimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vahvistimessa | vahvistimissa |
| elatiivi | vahvistimesta | vahvistimista |
| illatiivi | vahvistimeen | vahvistimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vahvistimella | vahvistimilla |
| ablatiivi | vahvistimelta | vahvistimilta |
| allatiivi | vahvistimelle | vahvistimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vahvistimena (vahvistinna) |
vahvistimina |
| translatiivi | vahvistimeksi | vahvistimiksi |
| abessiivi | vahvistimetta | vahvistimitta |
| instruktiivi | – | vahvistimin |
| komitatiivi | – | vahvistimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vahvistime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vahvistin- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. laite, jossa pienitehoinen signaali ohjaa suurempaa tehoa
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]antennivahvistin, esivahvistin, etuvahvistin, hifi-vahvistin, mikrofonivahvistin, pientaajuusvahvistin, päätevahvistin, sysäyksenvahvistin, tehovahvistin, transistorivahvistin, viritinvahvistin, välitaajuusvahvistin, äänitaajuusvahvistin
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vahvistin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]vahvistin
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä vahvistaa