vahaava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
vahaava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä vahata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vahaava | vahaavat |
| genetiivi | vahaavan | vahaavien (vahaavain) |
| partitiivi | vahaavaa | vahaavia |
| akkusatiivi | vahaava; vahaavan | vahaavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vahaavassa | vahaavissa |
| elatiivi | vahaavasta | vahaavista |
| illatiivi | vahaavaan | vahaaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vahaavalla | vahaavilla |
| ablatiivi | vahaavalta | vahaavilta |
| allatiivi | vahaavalle | vahaaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vahaavana | vahaavina |
| translatiivi | vahaavaksi | vahaaviksi |
| abessiivi | vahaavatta | vahaavitta |
| instruktiivi | – | vahaavin |
| komitatiivi | – | vahaavine |