värähtelevä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]värähtelevä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä värähdellä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | värähtelevä | värähtelevät |
| genetiivi | värähtelevän | värähtelevien (värähteleväin) |
| partitiivi | värähtelevää | värähteleviä |
| akkusatiivi | värähtelevä; värähtelevän | värähtelevät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | värähtelevässä | värähtelevissä |
| elatiivi | värähtelevästä | värähtelevistä |
| illatiivi | värähtelevään | värähteleviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | värähtelevällä | värähtelevillä |
| ablatiivi | värähtelevältä | värähteleviltä |
| allatiivi | värähtelevälle | värähteleville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | värähtelevänä | värähtelevinä |
| translatiivi | värähteleväksi | värähteleviksi |
| abessiivi | värähtelevättä | värähtelevittä |
| instruktiivi | – | värähtelevin |
| komitatiivi | – | värähtelevine |