värähtäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
värähtäminen (38)
- teonnimi verbistä värähtää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | värähtäminen | värähtämiset |
| genetiivi | värähtämisen | värähtämisten värähtämisien |
| partitiivi | värähtämistä | värähtämisiä |
| akkusatiivi | värähtäminen; värähtämisen |
värähtämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | värähtämisessä | värähtämisissä |
| elatiivi | värähtämisestä | värähtämisistä |
| illatiivi | värähtämiseen | värähtämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | värähtämisellä | värähtämisillä |
| ablatiivi | värähtämiseltä | värähtämisiltä |
| allatiivi | värähtämiselle | värähtämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | värähtämisenä (värähtämisnä) |
värähtämisinä |
| translatiivi | värähtämiseksi | värähtämisiksi |
| abessiivi | värähtämisettä | värähtämisittä |
| instruktiivi | – | värähtämisin |
| komitatiivi | – | värähtämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | värähtämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
värähtämis- | |