vänrikki
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- alin upseeriarvo maa- ja ilmavoimissa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋænrikːi/
- tavutus: vän‧rik‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vänrikki | vänrikit |
| genetiivi | vänrikin | vänrikkien (vänrikkein) |
| partitiivi | vänrikkiä | vänrikkejä |
| akkusatiivi | vänrikki; vänrikin |
vänrikit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vänrikissä | vänrikeissä |
| elatiivi | vänrikistä | vänrikeistä |
| illatiivi | vänrikkiin | vänrikkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vänrikillä | vänrikeillä |
| ablatiivi | vänrikiltä | vänrikeiltä |
| allatiivi | vänrikille | vänrikeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vänrikkinä | vänrikkeinä |
| translatiivi | vänrikiksi | vänrikeiksi |
| abessiivi | vänrikittä | vänrikeittä |
| instruktiivi | – | vänrikein |
| komitatiivi | – | vänrikkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vänriki- | |
| vahva vartalo | vänrikki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]ruotsin sanasta fänrik < saksan sanasta Fähnrich < yhdyssana muinaissaksalaisista osista fano ’kangas, lippu’ (= nykysaks. Fahne) ja -rich ’mahtava’ (= nykysaks. reich)[1]
Käännökset
[muokkaa]1. alin upseeriarvo maa- ja ilmavoimissa
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- vänrikki Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.