väkevyys

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

väkevyys (40)[1]

  1. se, että on väkevä; voima; voimakkuus
    Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva. (Psalmit 28)
    hänen kirkkautensa väkevyys
  2. pitoisuus, voimakkuus
    Asetometri, kone, jolla titreeraamalla määrätään etikan väkevyys.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väkevyys väkevyydet
genetiivi väkevyyden väkevyyksien
partitiivi väkevyyttä väkevyyksiä
akkusatiivi väkevyys;
väkevyyden
väkevyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi väkevyydessä väkevyyksissä
elatiivi väkevyydestä väkevyyksistä
illatiivi väkevyyteen väkevyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi väkevyydellä väkevyyksillä
ablatiivi väkevyydeltä väkevyyksiltä
allatiivi väkevyydelle väkevyyksille
muut sijamuodot
essiivi väkevyytenä väkevyyksinä
translatiivi väkevyydeksi väkevyyksiksi
abessiivi väkevyydettä väkevyyksittä
instruktiivi väkevyyksin
komitatiivi väkevyyksine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

sanan väkevä vartalosta väkev- ja suffiksista -yys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40