väkevöinti

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

väkevöinti (5-J)

  1. väkevöiminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋækeˌʋøi̯nt̪i/
  • tavutus: vä‧ke‧vöin‧ti

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väkevöinti väkevöinnit
genetiivi väkevöinnin väkevöintien
(väkevöintein)
partitiivi väkevöintiä väkevöintejä
akkusatiivi väkevöinti;
väkevöinnin
väkevöinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi väkevöinnissä väkevöinneissä
elatiivi väkevöinnistä väkevöinneistä
illatiivi väkevöintiin väkevöinteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi väkevöinnillä väkevöinneillä
ablatiivi väkevöinniltä väkevöinneiltä
allatiivi väkevöinnille väkevöinneille
muut sijamuodot
essiivi väkevöintinä väkevöinteinä
translatiivi väkevöinniksi väkevöinneiksi
abessiivi väkevöinnittä väkevöinneittä
instruktiivi väkevöinnein
komitatiivi väkevöinteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo väkevöinni-
vahva vartalo väkevöinti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]