väistäminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
väistäminen (38)
- teonnimi verbistä väistää
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väistäminen | väistämiset |
| genetiivi | väistämisen | väistämisten väistämisien |
| partitiivi | väistämistä | väistämisiä |
| akkusatiivi | väistäminen; väistämisen |
väistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | väistämisessä | väistämisissä |
| elatiivi | väistämisestä | väistämisistä |
| illatiivi | väistämiseen | väistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | väistämisellä | väistämisillä |
| ablatiivi | väistämiseltä | väistämisiltä |
| allatiivi | väistämiselle | väistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | väistämisenä (väistämisnä) |
väistämisinä |
| translatiivi | väistämiseksi | väistämisiksi |
| abessiivi | väistämisettä | väistämisittä |
| instruktiivi | – | väistämisin |
| komitatiivi | – | väistämisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | väistämise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
väistämis- | |