väijyntä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

väijyntä (9-J)

  1. väijyminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋæi̯jynt̪æ/
  • tavutus: väi‧jyn‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi väijyntä väijynnät
genetiivi väijynnän väijyntöjen
(väijyntäin)
partitiivi väijyntää väijyntöjä
akkusatiivi väijyntä;
väijynnän
väijynnät
sisäpaikallissijat
inessiivi väijynnässä väijynnöissä
elatiivi väijynnästä väijynnöistä
illatiivi väijyntään väijyntöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi väijynnällä väijynnöillä
ablatiivi väijynnältä väijynnöiltä
allatiivi väijynnälle väijynnöille
muut sijamuodot
essiivi väijyntänä väijyntöinä
translatiivi väijynnäksi väijynnöiksi
abessiivi väijynnättä väijynnöittä
instruktiivi väijynnöin
komitatiivi väijyntöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo väijynnä-
vahva vartalo väijyntä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]