väänteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
väänteleminen (38)
- teonnimi verbistä väännellä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | väänteleminen | vääntelemiset |
| genetiivi | vääntelemisen | vääntelemisten vääntelemisien |
| partitiivi | vääntelemistä | vääntelemisiä |
| akkusatiivi | väänteleminen; vääntelemisen |
vääntelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vääntelemisessä | vääntelemisissä |
| elatiivi | vääntelemisestä | vääntelemisistä |
| illatiivi | vääntelemiseen | vääntelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vääntelemisellä | vääntelemisillä |
| ablatiivi | vääntelemiseltä | vääntelemisiltä |
| allatiivi | vääntelemiselle | vääntelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vääntelemisenä (vääntelemisnä) |
vääntelemisinä |
| translatiivi | vääntelemiseksi | vääntelemisiksi |
| abessiivi | vääntelemisettä | vääntelemisittä |
| instruktiivi | – | vääntelemisin |
| komitatiivi | – | vääntelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vääntelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
vääntelemis- | |