uurtava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uurtava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uurtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uurtava | uurtavat |
| genetiivi | uurtavan | uurtavien (uurtavain) |
| partitiivi | uurtavaa | uurtavia |
| akkusatiivi | uurtava; uurtavan |
uurtavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uurtavassa | uurtavissa |
| elatiivi | uurtavasta | uurtavista |
| illatiivi | uurtavaan | uurtaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uurtavalla | uurtavilla |
| ablatiivi | uurtavalta | uurtavilta |
| allatiivi | uurtavalle | uurtaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uurtavana | uurtavina |
| translatiivi | uurtavaksi | uurtaviksi |
| abessiivi | uurtavatta | uurtavitta |
| instruktiivi | – | uurtavin |
| komitatiivi | – | uurtavine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |