uurastava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uurastava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uurastaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uurastava | uurastavat |
| genetiivi | uurastavan | uurastavien (uurastavain) |
| partitiivi | uurastavaa | uurastavia |
| akkusatiivi | uurastava; uurastavan | uurastavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uurastavassa | uurastavissa |
| elatiivi | uurastavasta | uurastavista |
| illatiivi | uurastavaan | uurastaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uurastavalla | uurastavilla |
| ablatiivi | uurastavalta | uurastavilta |
| allatiivi | uurastavalle | uurastaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uurastavana | uurastavina |
| translatiivi | uurastavaksi | uurastaviksi |
| abessiivi | uurastavatta | uurastavitta |
| instruktiivi | – | uurastavin |
| komitatiivi | – | uurastavine |