uskova

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uskova (10)[1]

  1. uskovainen ihminen
    Uskovat ovat kerääntyneet hartaustilaisuuteen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuskoʋɑ/
  • tavutus: us‧ko‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uskova uskovat
genetiivi uskovan uskovien
(uskovain)
partitiivi uskovaa uskovia
akkusatiivi uskova;
uskovan
uskovat
sisäpaikallissijat
inessiivi uskovassa uskovissa
elatiivi uskovasta uskovista
illatiivi uskovaan uskoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi uskovalla uskovilla
ablatiivi uskovalta uskovilta
allatiivi uskovalle uskoville
muut sijamuodot
essiivi uskovana uskovina
translatiivi uskovaksi uskoviksi
abessiivi uskovatta uskovitta
instruktiivi uskovin
komitatiivi uskovine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uskova-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uskova Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi[muokkaa]

uskova

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uskoa

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uskova uskovat
genetiivi uskovan uskovien
(uskovain)
partitiivi uskovaa uskovia
akkusatiivi uskova; uskovan uskovat
sisäpaikallissijat
inessiivi uskovassa uskovissa
elatiivi uskovasta uskovista
illatiivi uskovaan uskoviin
ulkopaikallissijat
adessiivi uskovalla uskovilla
ablatiivi uskovalta uskovilta
allatiivi uskovalle uskoville
muut sijamuodot
essiivi uskovana uskovina
translatiivi uskovaksi uskoviksi
abessiivi uskovatta uskovitta
instruktiivi uskovin
komitatiivi uskovine

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10