uskotteleminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]uskotteleminen (38)
- teonnimi verbistä uskotella
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uskotteleminen | uskottelemiset |
| genetiivi | uskottelemisen | uskottelemisten uskottelemisien |
| partitiivi | uskottelemista | uskottelemisia |
| akkusatiivi | uskotteleminen; uskottelemisen |
uskottelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uskottelemisessa | uskottelemisissa |
| elatiivi | uskottelemisesta | uskottelemisista |
| illatiivi | uskottelemiseen | uskottelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uskottelemisella | uskottelemisilla |
| ablatiivi | uskottelemiselta | uskottelemisilta |
| allatiivi | uskottelemiselle | uskottelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uskottelemisena (uskottelemisna) |
uskottelemisina |
| translatiivi | uskottelemiseksi | uskottelemisiksi |
| abessiivi | uskottelemisetta | uskottelemisitta |
| instruktiivi | – | uskottelemisin |
| komitatiivi | – | uskottelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uskottelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uskottelemis- | |