uskaltanut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uskaltanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä uskaltaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uskaltanut | uskaltaneet |
| genetiivi | uskaltaneen | uskaltaneiden uskaltaneitten |
| partitiivi | uskaltanutta | uskaltaneita |
| akkusatiivi | uskaltanut; uskaltaneen | uskaltaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uskaltaneessa | uskaltaneissa |
| elatiivi | uskaltaneesta | uskaltaneista |
| illatiivi | uskaltaneeseen | uskaltaneisiin uskaltaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uskaltaneella | uskaltaneilla |
| ablatiivi | uskaltaneelta | uskaltaneilta |
| allatiivi | uskaltaneelle | uskaltaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uskaltaneena | uskaltaneina |
| translatiivi | uskaltaneeksi | uskaltaneiksi |
| abessiivi | uskaltaneetta | uskaltaneitta |
| instruktiivi | – | uskaltanein |
| komitatiivi | – | uskaltaneine |