uskaltaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uskaltaminen (38)
- teonnimi verbistä uskaltaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uskaltaminen | uskaltamiset |
| genetiivi | uskaltamisen | uskaltamisten uskaltamisien |
| partitiivi | uskaltamista | uskaltamisia |
| akkusatiivi | uskaltaminen; uskaltamisen |
uskaltamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uskaltamisessa | uskaltamisissa |
| elatiivi | uskaltamisesta | uskaltamisista |
| illatiivi | uskaltamiseen | uskaltamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uskaltamisella | uskaltamisilla |
| ablatiivi | uskaltamiselta | uskaltamisilta |
| allatiivi | uskaltamiselle | uskaltamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uskaltamisena (uskaltamisna) |
uskaltamisina |
| translatiivi | uskaltamiseksi | uskaltamisiksi |
| abessiivi | uskaltamisetta | uskaltamisitta |
| instruktiivi | – | uskaltamisin |
| komitatiivi | – | uskaltamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uskaltamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uskaltamis- | |