urittaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
urittaminen (38)
- teonnimi verbistä urittaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urittaminen | urittamiset |
| genetiivi | urittamisen | urittamisten urittamisien |
| partitiivi | urittamista | urittamisia |
| akkusatiivi | urittaminen; urittamisen |
urittamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urittamisessa | urittamisissa |
| elatiivi | urittamisesta | urittamisista |
| illatiivi | urittamiseen | urittamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urittamisella | urittamisilla |
| ablatiivi | urittamiselta | urittamisilta |
| allatiivi | urittamiselle | urittamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urittamisena (urittamisna) |
urittamisina |
| translatiivi | urittamiseksi | urittamisiksi |
| abessiivi | urittamisetta | urittamisitta |
| instruktiivi | – | urittamisin |
| komitatiivi | – | urittamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | urittamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
urittamis- | |