urahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
urahtaminen (38)
- teonnimi verbistä urahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | urahtaminen | urahtamiset |
| genetiivi | urahtamisen | urahtamisten urahtamisien |
| partitiivi | urahtamista | urahtamisia |
| akkusatiivi | urahtaminen; urahtamisen |
urahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | urahtamisessa | urahtamisissa |
| elatiivi | urahtamisesta | urahtamisista |
| illatiivi | urahtamiseen | urahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | urahtamisella | urahtamisilla |
| ablatiivi | urahtamiselta | urahtamisilta |
| allatiivi | urahtamiselle | urahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | urahtamisena (urahtamisna) |
urahtamisina |
| translatiivi | urahtamiseksi | urahtamisiksi |
| abessiivi | urahtamisetta | urahtamisitta |
| instruktiivi | – | urahtamisin |
| komitatiivi | – | urahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | urahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
urahtamis- | |