uppoava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uppoava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä upota
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uppoava | uppoavat |
| genetiivi | uppoavan | uppoavien (uppoavain) |
| partitiivi | uppoavaa | uppoavia |
| akkusatiivi | uppoava; uppoavan | uppoavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uppoavassa | uppoavissa |
| elatiivi | uppoavasta | uppoavista |
| illatiivi | uppoavaan | uppoaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uppoavalla | uppoavilla |
| ablatiivi | uppoavalta | uppoavilta |
| allatiivi | uppoavalle | uppoaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uppoavana | uppoavina |
| translatiivi | uppoavaksi | uppoaviksi |
| abessiivi | uppoavatta | uppoavitta |
| instruktiivi | – | uppoavin |
| komitatiivi | – | uppoavine |