unohdus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]unohdus (39)
- tila jossa jokin on unohdettu
- vajota unohduksiin, joutua unohduksiin
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈunohdus/
- tavutus: u‧noh‧dus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | unohdus | unohdukset |
| genetiivi | unohduksen | unohdusten unohduksien |
| partitiivi | unohdusta | unohduksia |
| akkusatiivi | unohdus; unohduksen |
unohdukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | unohduksessa | unohduksissa |
| elatiivi | unohduksesta | unohduksista |
| illatiivi | unohdukseen | unohduksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | unohduksella | unohduksilla |
| ablatiivi | unohdukselta | unohduksilta |
| allatiivi | unohdukselle | unohduksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | unohduksena | unohduksina |
| translatiivi | unohdukseksi | unohduksiksi |
| abessiivi | unohduksetta | unohduksitta |
| instruktiivi | – | unohduksin |
| komitatiivi | – | unohduksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | unohdukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
unohdus- | |