ulottuminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ulottuminen (38)
- teonnimi verbistä ulottua
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulottuminen | ulottumiset |
| genetiivi | ulottumisen | ulottumisten ulottumisien |
| partitiivi | ulottumista | ulottumisia |
| akkusatiivi | ulottuminen; ulottumisen |
ulottumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulottumisessa | ulottumisissa |
| elatiivi | ulottumisesta | ulottumisista |
| illatiivi | ulottumiseen | ulottumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulottumisella | ulottumisilla |
| ablatiivi | ulottumiselta | ulottumisilta |
| allatiivi | ulottumiselle | ulottumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulottumisena (ulottumisna) |
ulottumisina |
| translatiivi | ulottumiseksi | ulottumisiksi |
| abessiivi | ulottumisetta | ulottumisitta |
| instruktiivi | – | ulottumisin |
| komitatiivi | – | ulottumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulottumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ulottumis- | |