ulostuttanut
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]ulostuttanut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä ulostuttaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulostuttanut | ulostuttaneet |
| genetiivi | ulostuttaneen | ulostuttaneiden ulostuttaneitten |
| partitiivi | ulostuttanutta | ulostuttaneita |
| akkusatiivi | ulostuttanut; ulostuttaneen |
ulostuttaneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulostuttaneessa | ulostuttaneissa |
| elatiivi | ulostuttaneesta | ulostuttaneista |
| illatiivi | ulostuttaneeseen | ulostuttaneisiin ulostuttaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulostuttaneella | ulostuttaneilla |
| ablatiivi | ulostuttaneelta | ulostuttaneilta |
| allatiivi | ulostuttaneelle | ulostuttaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulostuttaneena | ulostuttaneina |
| translatiivi | ulostuttaneeksi | ulostuttaneiksi |
| abessiivi | ulostuttaneetta | ulostuttaneitta |
| instruktiivi | – | ulostuttanein |
| komitatiivi | – | ulostuttaneine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulostuttanee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ulostuttanut- | |