uliseminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uliseminen (38)
- teonnimi verbistä ulista
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uliseminen | ulisemiset |
| genetiivi | ulisemisen | ulisemisten ulisemisien |
| partitiivi | ulisemista | ulisemisia |
| akkusatiivi | uliseminen; ulisemisen |
ulisemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulisemisessa | ulisemisissa |
| elatiivi | ulisemisesta | ulisemisista |
| illatiivi | ulisemiseen | ulisemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulisemisella | ulisemisilla |
| ablatiivi | ulisemiselta | ulisemisilta |
| allatiivi | ulisemiselle | ulisemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulisemisena (ulisemisna) |
ulisemisina |
| translatiivi | ulisemiseksi | ulisemisiksi |
| abessiivi | ulisemisetta | ulisemisitta |
| instruktiivi | – | ulisemisin |
| komitatiivi | – | ulisemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulisemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ulisemis- | |