ulahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ulahtaminen (38)
- teonnimi verbistä ulahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulahtaminen | ulahtamiset |
| genetiivi | ulahtamisen | ulahtamisten ulahtamisien |
| partitiivi | ulahtamista | ulahtamisia |
| akkusatiivi | ulahtaminen; ulahtamisen |
ulahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulahtamisessa | ulahtamisissa |
| elatiivi | ulahtamisesta | ulahtamisista |
| illatiivi | ulahtamiseen | ulahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulahtamisella | ulahtamisilla |
| ablatiivi | ulahtamiselta | ulahtamisilta |
| allatiivi | ulahtamiselle | ulahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulahtamisena (ulahtamisna) |
ulahtamisina |
| translatiivi | ulahtamiseksi | ulahtamisiksi |
| abessiivi | ulahtamisetta | ulahtamisitta |
| instruktiivi | – | ulahtamisin |
| komitatiivi | – | ulahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ulahtamis- | |