ulaani
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ulaani (5)
- pitkällä keihäällä aseistettu ratsumies
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ulaani | ulaanit |
| genetiivi | ulaanin | ulaanien (ulaanein) |
| partitiivi | ulaania | ulaaneja |
| akkusatiivi | ulaani; ulaanin |
ulaanit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ulaanissa | ulaaneissa |
| elatiivi | ulaanista | ulaaneista |
| illatiivi | ulaaniin | ulaaneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ulaanilla | ulaaneilla |
| ablatiivi | ulaanilta | ulaaneilta |
| allatiivi | ulaanille | ulaaneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ulaanina | ulaaneina |
| translatiivi | ulaaniksi | ulaaneiksi |
| abessiivi | ulaanitta | ulaaneitta |
| instruktiivi | – | ulaanein |
| komitatiivi | – | ulaaneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ulaani- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
saksan ja puolan kautta turkin sanasta oğlan[1]
Käännökset[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja. Helsinki: Gaudeamus, 2013. ISBN 978-952-495-306-1.