uisko
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈui̯sko/
- tavutus: uis‧ko
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | uisko | uiskot |
genetiivi | uiskon | uiskojen |
partitiivi | uiskoa | uiskoja |
akkusatiivi | uisko; uiskon |
uiskot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | uiskossa | uiskoissa |
elatiivi | uiskosta | uiskoista |
illatiivi | uiskoon | uiskoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | uiskolla | uiskoilla |
ablatiivi | uiskolta | uiskoilta |
allatiivi | uiskolle | uiskoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | uiskona | uiskoina |
translatiivi | uiskoksi | uiskoiksi |
abessiivi | uiskotta | uiskoitta |
instruktiivi | – | uiskoin |
komitatiivi | – | uiskoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | uisko- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- uisko Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1