uhrautuva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]uhrautuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uhrautua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhrautuva | uhrautuvat |
| genetiivi | uhrautuvan | uhrautuvien (uhrautuvain) |
| partitiivi | uhrautuvaa | uhrautuvia |
| akkusatiivi | uhrautuva; uhrautuvan |
uhrautuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhrautuvassa | uhrautuvissa |
| elatiivi | uhrautuvasta | uhrautuvista |
| illatiivi | uhrautuvaan | uhrautuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhrautuvalla | uhrautuvilla |
| ablatiivi | uhrautuvalta | uhrautuvilta |
| allatiivi | uhrautuvalle | uhrautuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhrautuvana | uhrautuvina |
| translatiivi | uhrautuvaksi | uhrautuviksi |
| abessiivi | uhrautuvatta | uhrautuvitta |
| instruktiivi | – | uhrautuvin |
| komitatiivi | – | uhrautuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | uhrautuva- | |
| vahva vartalo | uhrautuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- uhrautuva Kielitoimiston sanakirjassa