uhraava
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uhraava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uhrata
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhraava | uhraavat |
| genetiivi | uhraavan | uhraavien (uhraavain) |
| partitiivi | uhraavaa | uhraavia |
| akkusatiivi | uhraava; uhraavan | uhraavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhraavassa | uhraavissa |
| elatiivi | uhraavasta | uhraavista |
| illatiivi | uhraavaan | uhraaviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhraavalla | uhraavilla |
| ablatiivi | uhraavalta | uhraavilta |
| allatiivi | uhraavalle | uhraaville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhraavana | uhraavina |
| translatiivi | uhraavaksi | uhraaviksi |
| abessiivi | uhraavatta | uhraavitta |
| instruktiivi | – | uhraavin |
| komitatiivi | – | uhraavine |