uhkaileva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
uhkaileva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä uhkailla
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhkaileva | uhkailevat |
| genetiivi | uhkailevan | uhkailevien (uhkailevain) |
| partitiivi | uhkailevaa | uhkailevia |
| akkusatiivi | uhkaileva; uhkailevan | uhkailevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhkailevassa | uhkailevissa |
| elatiivi | uhkailevasta | uhkailevista |
| illatiivi | uhkailevaan | uhkaileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhkailevalla | uhkailevilla |
| ablatiivi | uhkailevalta | uhkailevilta |
| allatiivi | uhkailevalle | uhkaileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhkailevana | uhkailevina |
| translatiivi | uhkailevaksi | uhkaileviksi |
| abessiivi | uhkailevatta | uhkailevitta |
| instruktiivi | – | uhkailevin |
| komitatiivi | – | uhkailevine |