uhitteleminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
uhitteleminen (38)
- teonnimi verbistä uhitella
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | uhitteleminen | uhittelemiset |
| genetiivi | uhittelemisen | uhittelemisten uhittelemisien |
| partitiivi | uhittelemista | uhittelemisia |
| akkusatiivi | uhitteleminen; uhittelemisen |
uhittelemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | uhittelemisessa | uhittelemisissa |
| elatiivi | uhittelemisesta | uhittelemisista |
| illatiivi | uhittelemiseen | uhittelemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | uhittelemisella | uhittelemisilla |
| ablatiivi | uhittelemiselta | uhittelemisilta |
| allatiivi | uhittelemiselle | uhittelemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | uhittelemisena (uhittelemisna) |
uhittelemisina |
| translatiivi | uhittelemiseksi | uhittelemisiksi |
| abessiivi | uhittelemisetta | uhittelemisitta |
| instruktiivi | – | uhittelemisin |
| komitatiivi | – | uhittelemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | uhittelemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
uhittelemis- | |