tyytyvä
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tyytyvä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tyytyä
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tyytyvä | tyytyvät |
| genetiivi | tyytyvän | tyytyvien (tyytyväin) |
| partitiivi | tyytyvää | tyytyviä |
| akkusatiivi | tyytyvä; tyytyvän | tyytyvät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tyytyvässä | tyytyvissä |
| elatiivi | tyytyvästä | tyytyvistä |
| illatiivi | tyytyvään | tyytyviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tyytyvällä | tyytyvillä |
| ablatiivi | tyytyvältä | tyytyviltä |
| allatiivi | tyytyvälle | tyytyville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tyytyvänä | tyytyvinä |
| translatiivi | tyytyväksi | tyytyviksi |
| abessiivi | tyytyvättä | tyytyvittä |
| instruktiivi | – | tyytyvin |
| komitatiivi | – | tyytyvine |