tyytyminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tyytyminen (38)
- teonnimi verbistä tyytyä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tyytyminen | tyytymiset |
| genetiivi | tyytymisen | tyytymisten tyytymisien |
| partitiivi | tyytymistä | tyytymisiä |
| akkusatiivi | tyytyminen; tyytymisen |
tyytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tyytymisessä | tyytymisissä |
| elatiivi | tyytymisestä | tyytymisistä |
| illatiivi | tyytymiseen | tyytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tyytymisellä | tyytymisillä |
| ablatiivi | tyytymiseltä | tyytymisiltä |
| allatiivi | tyytymiselle | tyytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tyytymisenä (tyytymisnä) |
tyytymisinä |
| translatiivi | tyytymiseksi | tyytymisiksi |
| abessiivi | tyytymisettä | tyytymisittä |
| instruktiivi | – | tyytymisin |
| komitatiivi | – | tyytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tyytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tyytymis- | |