tyrehtyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tyrehtyminen (38)
- teonnimi verbistä tyrehtyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tyrehtyminen | tyrehtymiset |
| genetiivi | tyrehtymisen | tyrehtymisten tyrehtymisien |
| partitiivi | tyrehtymistä | tyrehtymisiä |
| akkusatiivi | tyrehtyminen; tyrehtymisen |
tyrehtymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tyrehtymisessä | tyrehtymisissä |
| elatiivi | tyrehtymisestä | tyrehtymisistä |
| illatiivi | tyrehtymiseen | tyrehtymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tyrehtymisellä | tyrehtymisillä |
| ablatiivi | tyrehtymiseltä | tyrehtymisiltä |
| allatiivi | tyrehtymiselle | tyrehtymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tyrehtymisenä (tyrehtymisnä) |
tyrehtymisinä |
| translatiivi | tyrehtymiseksi | tyrehtymisiksi |
| abessiivi | tyrehtymisettä | tyrehtymisittä |
| instruktiivi | – | tyrehtymisin |
| komitatiivi | – | tyrehtymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tyrehtymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tyrehtymis- | |