työhullu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
työhullu (1)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪yø̯ˌhulːu/
- tavutus: työ‧hul‧lu
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | työhullu | työhullut |
| genetiivi | työhullun | työhullujen |
| partitiivi | työhullua | työhulluja |
| akkusatiivi | työhullu; työhullun |
työhullut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | työhullussa | työhulluissa |
| elatiivi | työhullusta | työhulluista |
| illatiivi | työhulluun | työhulluihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | työhullulla | työhulluilla |
| ablatiivi | työhullulta | työhulluilta |
| allatiivi | työhullulle | työhulluille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | työhulluna | työhulluina |
| translatiivi | työhulluksi | työhulluiksi |
| abessiivi | työhullutta | työhulluitta |
| instruktiivi | – | työhulluin |
| komitatiivi | – | työhulluine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | työhullu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |