tuulahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuulahtaminen (38)
- teonnimi verbistä tuulahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuulahtaminen | tuulahtamiset |
| genetiivi | tuulahtamisen | tuulahtamisten tuulahtamisien |
| partitiivi | tuulahtamista | tuulahtamisia |
| akkusatiivi | tuulahtaminen; tuulahtamisen |
tuulahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuulahtamisessa | tuulahtamisissa |
| elatiivi | tuulahtamisesta | tuulahtamisista |
| illatiivi | tuulahtamiseen | tuulahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuulahtamisella | tuulahtamisilla |
| ablatiivi | tuulahtamiselta | tuulahtamisilta |
| allatiivi | tuulahtamiselle | tuulahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuulahtamisena (tuulahtamisna) |
tuulahtamisina |
| translatiivi | tuulahtamiseksi | tuulahtamisiksi |
| abessiivi | tuulahtamisetta | tuulahtamisitta |
| instruktiivi | – | tuulahtamisin |
| komitatiivi | – | tuulahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tuulahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tuulahtamis- | |