tutkiva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]tutkiva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tutkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tutkiva | tutkivat |
| genetiivi | tutkivan | tutkivien (tutkivain) |
| partitiivi | tutkivaa | tutkivia |
| akkusatiivi | tutkiva; tutkivan | tutkivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tutkivassa | tutkivissa |
| elatiivi | tutkivasta | tutkivista |
| illatiivi | tutkivaan | tutkiviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tutkivalla | tutkivilla |
| ablatiivi | tutkivalta | tutkivilta |
| allatiivi | tutkivalle | tutkiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tutkivana | tutkivina |
| translatiivi | tutkivaksi | tutkiviksi |
| abessiivi | tutkivatta | tutkivitta |
| instruktiivi | – | tutkivin |
| komitatiivi | – | tutkivine |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- tutkiva Kielitoimiston sanakirjassa