tutkinut
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
tutkinut
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä tutkia
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tutkinut | tutkineet |
| genetiivi | tutkineen | tutkineiden tutkineitten |
| partitiivi | tutkinutta | tutkineita |
| akkusatiivi | tutkinut; tutkineen | tutkineet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tutkineessa | tutkineissa |
| elatiivi | tutkineesta | tutkineista |
| illatiivi | tutkineeseen | tutkineisiin tutkineihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tutkineella | tutkineilla |
| ablatiivi | tutkineelta | tutkineilta |
| allatiivi | tutkineelle | tutkineille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tutkineena | tutkineina |
| translatiivi | tutkineeksi | tutkineiksi |
| abessiivi | tutkineetta | tutkineitta |
| instruktiivi | – | tutkinein |
| komitatiivi | – | tutkineine |