tutkielma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tutkielma (10)
- asiateksti, joka on määräaiheesta laadittu tutkimusraportti tai suppeahko pohtiva kirjoitus, tutkielmaessee
- opinnäytteenä toimiva kirjoitus, joka kirjoitetaan osana korkeakoulututkintoa (joko kandidaatin-, maisterin- tai lisensiaatintutkintoa) opintojen loppuvaiheessa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ut̪kiˌelmɑ/
- tavutus: tut‧ki‧el‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tutkielma | tutkielmat |
| genetiivi | tutkielman | tutkielmien (tutkielmain) |
| partitiivi | tutkielmaa | tutkielmia |
| akkusatiivi | tutkielma; tutkielman |
tutkielmat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tutkielmassa | tutkielmissa |
| elatiivi | tutkielmasta | tutkielmista |
| illatiivi | tutkielmaan | tutkielmiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tutkielmalla | tutkielmilla |
| ablatiivi | tutkielmalta | tutkielmilta |
| allatiivi | tutkielmalle | tutkielmille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tutkielmana | tutkielmina |
| translatiivi | tutkielmaksi | tutkielmiksi |
| abessiivi | tutkielmatta | tutkielmitta |
| instruktiivi | – | tutkielmin |
| komitatiivi | – | tutkielmine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tutkielma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. asiateksti, joka on määräaiheesta laadittu tutkimusraportti tai suppeahko pohtiva kirjoitus
|
2. opinnäytteenä toimiva kirjoitus
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- tutkielma Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 855 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa