tuskailu
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
tuskailu (2)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪uskɑi̯lu/
- tavutus: tus‧kai‧lu
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuskailu | tuskailut |
genetiivi | tuskailun | tuskailujen tuskailuiden tuskailuitten |
partitiivi | tuskailua | tuskailuita tuskailuja |
akkusatiivi | tuskailu; tuskailun |
tuskailut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuskailussa | tuskailuissa |
elatiivi | tuskailusta | tuskailuista |
illatiivi | tuskailuun | tuskailuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuskailulla | tuskailuilla |
ablatiivi | tuskailulta | tuskailuilta |
allatiivi | tuskailulle | tuskailuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuskailuna | tuskailuina |
translatiivi | tuskailuksi | tuskailuiksi |
abessiivi | tuskailutta | tuskailuitta |
instruktiivi | – | tuskailuin |
komitatiivi | – | tuskailuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tuskailu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. tuskaileminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Anagrammit[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- tuskailu Kielitoimiston sanakirjassa