tuskailu

Suomi

Substantiivi

tuskailu (2)

tuskaileminen

Ääntäminen

IPA: /ˈt̪uskɑi̯lu/
tavutus: tus‧kai‧lu

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	tuskailu	tuskailut
genetiivi	tuskailun	tuskailujen tuskailuiden tuskailuitten
partitiivi	tuskailua	tuskailuita tuskailuja
akkusatiivi	tuskailu; tuskailun	tuskailut
sisäpaikallissijat
inessiivi	tuskailussa	tuskailuissa
elatiivi	tuskailusta	tuskailuista
illatiivi	tuskailuun	tuskailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	tuskailulla	tuskailuilla
ablatiivi	tuskailulta	tuskailuilta
allatiivi	tuskailulle	tuskailuille
muut sijamuodot
essiivi	tuskailuna	tuskailuina
translatiivi	tuskailuksi	tuskailuiksi
abessiivi	tuskailutta	tuskailuitta
instruktiivi	–	tuskailuin
komitatiivi	–	tuskailuine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	tuskailu-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

verbi tuskailla (vokaalivartalo tuskaile- ) + johdin -u

Käännökset

1. tuskaileminen

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

Anagrammit

laikutus, sukutila, tukialus

Aiheesta muualla

tuskailu Kielitoimiston sanakirjassa