turtuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]turtuminen (38)
- teonnimi verbistä turtua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | turtuminen | turtumiset |
| genetiivi | turtumisen | turtumisten turtumisien |
| partitiivi | turtumista | turtumisia |
| akkusatiivi | turtuminen; turtumisen |
turtumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | turtumisessa | turtumisissa |
| elatiivi | turtumisesta | turtumisista |
| illatiivi | turtumiseen | turtumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | turtumisella | turtumisilla |
| ablatiivi | turtumiselta | turtumisilta |
| allatiivi | turtumiselle | turtumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | turtumisena (turtumisna) |
turtumisina |
| translatiivi | turtumiseksi | turtumisiksi |
| abessiivi | turtumisetta | turtumisitta |
| instruktiivi | – | turtumisin |
| komitatiivi | – | turtumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | turtumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
turtumis- | |